I'm a mess

Mul tulee olee varmaan aika yksinäistä kesälomalla. Jotenki nyt sellanen fiilis. Tai sit onnistun kääntää kaikki asiat perseelleen. Polikin menee kiinni muutaman viikon päästä, siel juttelemine ei kyl oo helpottanu oloo, mut silti iha jees ku voi jollekki puhuu.

Tää soi pääs D:

Ruokahaluu ei oo ollenkaan. Syöminen ahdistaa. En yhtää ihmettele jos paino putoo. Koulun loppuminen stressaa ja kaikki mahdollinen muu kans.

En oo viiltäny pitkään aikaan kunnolla. Oon päättäny olla viiltämättä käsiin, eli sit menee reidet jos on pakko viiltää.

i hate everything

Joo anteeks. En oo kirjotellu ku läppäri hajos. Ei täsä hirveesti mitään oo tapahtunu, sählään kavereiden kans minkä kerkiän.

Esimerkiks perjantaina karkasin kotoa. Olin ensin kaverin kanssa ulkona, sain jonku kuningasidean et vois olla yön pois kotoota ja lähtee pyöräilee salon keskustaan. Hain vaan rahaa ja polkupyörän ni lähettii. Matkaa keskustaan joku 12km ja kaikenlisäks olin kipee. Pysähdyttii matkal abc:l ja meinasin sanoo kaveril et vittu soita ambulanssi ku en saanu henkee kunnol, mul o vissii keuhkoputken tulehdus. En siit sit välittäny vaa jatkettii matkaa keskustaan.

Ennen ku ehittii keskustaan, soitettii yhel tyypil ku sen piti tulla kans. Sano tulevansa euromarketil. Sit ku saatin se seuraks, mentii jonnekki sillan alle. Toisen kaverin mutsi rupes sit soittelee koko ajan ja lähti ettii meit. Torilla ku oltiin, kattelin ku yks auto hidastaa ja pysähtyy. Rupesin huutaa täysil "vittu sun mutsis, voi vitun vittu nyt lähettii" ja kiva ku sil kaveril ei ollu polkupyörää ni sen piti juosta peräs.

Toisen kaveri mutsi sit soitteli et hän oli jutellu poliisien kans ja pyytäny ettimää meit. Kiva siin sit kaverin mutsi ja poliisit peräs. Piiloteltii siltojen alla ja mentii yhen koulun läheisel nurmikol. Olin ihan sekasi ku kuumet oli ainaki 39 astet. Siel sit taas kaverin mutsi soitteli ja lupas et sanoo meiän vanhemmil ettei ne tuu hakee jos me mennään niille. Mentii sinne ja sen mutsi tuli, ni ei menny kauaa ku toist kaverii tultii hakee ja sit myöhemmi mua. Kusetusta.

Pakko sanoa et harmittaa hiukan ku koulu loppuu. Loma on kyl iha jees, mut silti. Ja poli on vissii heinäkuun ainaki kiinni, ni en pääse sinne juttelee.. Pitää keksii jotai. Mun tekis mieli kyl siel polil kertoo itsemurhayrityksist jne, mut pelkään niin paljo vanhempie reaktioo ja osastoo.

Syöminenkää ei oo tullu yhtään helpommaks. Paino eile 48,5kg ja alemmas saa mennä. Toikaa ei oo viel mitää. Must tuntuu hiukan et syksyl terkkarin tarkastukses se kyl sanoo mulle jotain, ku oon aika varma et paino putoo viel. Fuck this shit.

Jääkiekkoa

Täällä mä vaan istun kattomassa Suomi - Valko-Venäjä jäkismatsia. Vaihoin sinivalkoset vaatteetkin päälle ja ihan fiiliksissä ekasta maalista. En oo ennen innostunu jäkiksestä tälleen, mut eipä tämä haittaa, ei mulla muuta tekemistä just nyt oliskaan ku kytätä telkkaria.

Keskiviikkona mulla oli se tutkimusjakson palautekäynti. Nyt mutsi tietää et viiltelen, vaik sen ei pitäny saada tietää. Se psyka vaa möläytti sen. Vittu et olin vihanen, onneks mutsi ei oo sanonu mulle siitä mitään. Ehkä tää tästä... Mut en enää pysty luottaa kehenkään siellä polilla, enkä todellakaan aio kertoa niille enää mitään uutta. Ainakaan vähään aikaan.

Eilen mulla oli se kokous siel koululla. Siel oli mun ja mutsin lisäks vaan rehtori, terkkari ja luokanvalvoja. Kyselivät nukkumisista ja sitä rataa. Sit ihmettelin sitä, ku rehtori kysys et onks jotain itsetuhosuutta. Mutsi sitä heti selittämäs, en ehtiny mitää sanoo siihen väliin. Luokalle jättämistä ne ei ollu ees harkinnu. Onneks ei tarvii luokkaa vaihtaa. Se ois ollu hirveetä.

hyvää vappua!

Juupa juu, nyt on vappu  ja tä on pikapostaus. Kumma ku ihmiset ei päästä enää koneelle ni en ehi kunnolla kirjottaa. Täällä ollaan vaan syöty munkkeja, ja toine veli tyttöystävän kanssa kävi kylässä.

Tosta munkkien syömisestä en kovin innoissani oo ollu, ahdistaa ku tuli syötyä. Viimeks ku kävin polilla ni puhuin sen psykan kanssa jotain syömisestä, ja sanos et oon alipainonen. Eihä se muhu vaikuta. Nyt en oo vaa'alla uskaltanu käydä, sen verran tuli munkkeja syöty. Ja yritin niitäki oksentaa ulos, tuloksetta, ku pelkäsin mutsin kuulevan.

Olin tossa perjantaina porukalla juomassa. Ainoana tyttönä katoin sit niitten enemmän kännis olevien perään, siihen asti et ite olin liian kännissä vahtiakseni muita. Kyllähän mä tiiän ettei juomine viisasta oo, mut ihan sama. Ku en kerran kiinni jääny. Siin illan aikana räjähtikin jotain, mut ei siinä mitään. Kaikki meni hyvin.

Huomenna mulla on polilla tutkimusjakson palautekerta, ja sen jälkeen ehkä keskustelu koululla. Sitä koulun keskustelua siirretään ku mutsilla on töitä, ni en tiiä onkse huomen vai ens viikol vai koska. Toivon kyl ettei huomen, tarpeeks ahdistava päivä muutenkin.

This is just beginning

Tä alkaa taas. Syömisongelmat. Se oli mulle viimenen niitti ku vaaka näytti melkee 51kg. Vittu, en vaan yksinkertasesti kestä sitä et vaaka näyttää 50kg tai yli. Nää viime 3 päivää oon yrittäny oksentaa. Tänää se loppu siihen ku huomasin sylkeväni verta. hammasharja vissii tehny haavan jonnekki kurkkuun.
 Oon yrittäny välttää syömistä, mut se on vähä vaikeeta ku mutsi kyttää. Onneks ihmiset ei oo ollu nyt hirveesti kotona ni oon sit kuitenki voinu kuntoilla sisällä, eikä oo tarvinnu lähtee ulos lenkille ihmisten kateltavaks.

Mä en haluu elää tällasta elämää. Masentaa, ahdistaa ja syömisen kans on välil ongelmii. Kuka vittu haluu tämmösen elämän? Oisin valmis menemään osastolle, mut mun vanhemmat on ongelma. En haluu et ne saa tietää viiltelyst, itsemurhayrityksist ja syömisongelmist.
Tähän ei oo olemas ratkasua. Mitä vittua mä teen tälle?

 

"Do you know what's worth fighting for?

When it's not worth dying for?

Does it take your breath away

And you feel yourself suffocating?

Does the pain weigh out the pride?

And you look for a place to hide

Did someone break your heart inside?

You're in ruins 

One, 21guns

Lay down your arms, give up the fight

One, 21guns

Throw up you arms into the sky, you and I

When you're at the end of the road

And you lost all sense of control

And your thoughts have taken their toll

When your mind breaks the spirit of you soul

Your faith walks on broken glass

And the hangover doesn't pass

Nothing's ever built to last

You're in ruins"

"Did you try to live on your own

When you burned down the house and home?

Did you stand too close to the fire

Like a liar looking for forgiveness from a stone?

When it's time to live and let die

And you can't get another try

Something inside this heart has died

You're in ruins" 

pikapikapostaus

Polilla taas tänään. Nyt se kyseli syömisistä, ja myönsin sille et mul on ollu jonki verran ongelmii ja et oon oksennellu. Ei se siihe mitää ku sanoin ettei mulla nyt mitää isoa ongelmaa oo enkä oo oksentanu. Kovin se taas kyseli et mikä se asia on mitä en halua kertoa ja mihin se liittyy. Ei onneks ruvennu arvailemaan, ku en haluis valehdella enää ni oisin sit kuitenki menny myöntämään sen.
Sairaslomasta taas puhus. En tiiä mitä mieltä oon siitä. Toki saisin sit nukkua ja rentoutua, mut se koulu stressais mua silti vaik sinne ei tarttis mennä. Pelkään et joudun jäämään luokalle. Sitä en haluu.

Sain kolme aikaa psykologille. Ensimmäinen on huomenna. Pelottaa ihan vitusti mennä sinne ku jotain lappuja pitää täyttää. Pelkään et rupeen itkee siel jos rupee ahdistaa iha helvetisti. Mulle on kyl sanottu et siel monet itkee ja et se ois ehkä iha hyväki juttu, mut itken mieluummin yksin kotona kun polilla psykologin seurassa.
Näin täällä taas.

fuck this shit

Mulle ehdotettiin viime polikäynnillä sairaslomaa. Siis _sairas_lomaa. Mitä helvettii?
Sitä ois viikko tai kaks, mut en nyt usko et mulle laitetaan sitä. Nukkumine ja aamul heräämine on nii helvetin vaikeeta, ni se loma ois sitä varte et saisin paremmi nukuttu. "ehkä sun olo ois sit jo vähän parempi jos oot saanu nukuttu kunnolla." Ja paskat.

Toi sairaanhoitaja tuol polil o sitä mieltä et tä mu tilanne o aika vakava. Ja se ei ees tiiä kaikkee viel. Viimeks sanoin sil et en oo kertonu kaikkee, eikä se onneks ruvennu ees arvailee. Jotai se selitti et yleensä ei haluta kertoo alkoholin käytöst, tupakoinnist jne. Mut mitään en sille myöntäny. Se ei ees osannu arvata et se asia liittyy itsemurhaan. Tosin, mähän oon monesti kieltäny et oisin ees yrittäny itsaria...

Emmä tiiä mistään mitään. En haluu parantuu mut haluisin kuitenki käydä polil. Polillaha halutaan auttaa, mutten haluu apua. Miks suostun sellaseen mitä en halua?

Joo mulla on tylsää, laitan muutaman kuvan mun kissasta. Poikakissa jolla on tytön nimi, Minttu. Söpö mut ylipainoinen sisäkissa.

Se nukkuu<3

mahto maistuu hyvältä...

<3

sil on tommone ihanasöpöawws täplä tosa leuas <33 o.o

..ja se nukkuu taas <3

Eipä tässä juuri mitään oo tapahtunu. Kävin eilen ja edellispäivänä moikkaamassa Karoa <3 ikävä sua rakas <3 Kouluun en oo osannu mennä, heräämine nii helvetin vaikeeta aamulla. Eikä just nyt huvita tulla toimeen kenenkään kanssa. Vittuilen ja ärsytän kaikkia. Se on mun tapani ilmeisesti purkaa pahaa oloa, itkemään en pysty. Faijakin tietää nyt mun tilanteesta osan, ku polilta tuli kirje ja se saatana meni avaamaan sen. En ruvennu selittää sille mitään, sanoin et kysy mutsilta. Myöhemmin se tuli sanomaan mulle jotain, mut ihan sama. Vittu inhoon ku vanhemmat tietää mun asioista ja et niil joudutaa aina kertoo melkee kaikki. Ja sit ne ragee ja kehittää kauheeta draamaa. No, elämä on. Tai sit ei.

Kirjottelen sit taas ku tapahtuu jotai :d

The world is ugly

Maanantaina taas siel polilla. Onnistuin antamaan sil tyypille yhden lapun jonka olin kirjottanu muutama päivä aiemmin helvetin ahdistuneena. En muista kovin paljoo mitä kirjotin siihe, mut jotai et mua ahdistaa ja masentaa melkee koko aja, en jaksa elää mutten halua kuolla ja kerroin et viiltelyn lisäks hakkaan itteeni välil. Se ei ees oikeestaan ruvennu sanoo siit mitää, hyvä vaan kuullemma et kirjotin ja uskalsin antaa sen sille. Vittu et ois sil hetkel mieli tehny juosta sielt helvettii. Viiltämään jonnekki. Kotona meinasin tulla hulluks ahdistuksesta.

Siel polilla ne ei tiedä mitään siitä et mul on ongelmia syömisen kanssa ja et oon yrittäny tappaa itteni monesti. En haluu puhuu niistä. Mun mielestä syöminen ei oo mulle (ainakaan kovin iso) ongelma, enkä mä oo uudenvuoden jälkeen kai yrittäny tappaa itteeni. Jos ne siellä sais tietää ni se on moro sit. En kestä jos mun vanhemmat saa tietää. Ne kyttäis koko ajan mun tekemisiä enkä sais enää varmaa mennä minnekkään. Viel pahempaa jos ehdotettais osastoa. Ei kiitos. Ei mua varten.

Tälläki hetkel oon hajoamaisillani. Ahdistaa helvetisti, mut yritän esittää et kaikki on hyvin. Mutsi ei onneks oo kyselly multa mitään. Enkä vastais jos kysyis. Mun asiat ei kuulu sille.
Haluun pois täältä. Jonnekki mis mun ei tarvii kattoo mutsii, isää tai sisaruksii. Just niitä mä en nyt jaksais.

//Karo, haluisiks soittaa mul joku ilta, sust ei oo kuulunu mtn liia pitkää aikaa? D: <33

Hopeless person

En oo käyny tällä viikolla ollenkaan koulussa. Tänään mun piti mennä, mut ahdistus iski. Ajatuskin siitä et mun pitäis istua täydessä luokassa opettajan valvovan silmän alla ei oikeen kiinnosta just nyt. Opettajat valittaa kaikesta ja kaikki on sitä mieltä että lintsaan koulusta. Tavallaan lintsaankin, mut luokanvalvoja on opettajista vissiin ainoa joka tietää totuuden. Mulle on sanottu et muutama muukin opettaja tietää mun tilanteesta ainakin vähän, mut ei paljoo siltä tunnu. Kaverit on kertonu, et joskus kun oon poissa koulusta niin jotkut opettajat kyselee niiltä et onko ne kuullu musta jotain tai et lintsaanko tms. Vaan yks opettaja on tullu multa päin naamaa kysymään samaa.

Maanantaina menin kuitenkin sinne polille. Valehtelin sille tyypille taas, senhän mä osaan. En helvetissä pysty luottamaan siihen. En oo koskaan puhunu kenellekkään aikuiselle mun ongelmista. Pelkään et se kertoo vanhemmille jotain mitä oon sille kertonu. En ees tiiä et mitä helvettiä teen siel polilla. En haluu parantua. Mut ilmesesti ne siellä luulee niin, koska itte mä kuitenkin alunperin apua hain.

Mä en osaa tehdä oikeesti mitään oikein. Eilenki onnistuin kehittämään riidan aiheesta saldo ja puhelinliittymä. Huutamiseks se loppujen lopuks meni. En oo pystyny purkaa mun pahaa oloa ja nyt riitelen vanhempien kanssa. Olin sekoamispisteessä illalla, itkin helvetin kauan ja meinasin ruveta viiltämään ja hakkaamaan. Siit ei ois tullu kovin kaunist jälkee koska tuntu et pää hajoaa, ni oisin varmaa melkee onnistunu tappamaan itteni.

"Mä otan kaiken aina todesta vaik' mikään ei oikeestaan kiinnosta"

Ei sit millään jaksais mennä huomen kouluun. Oon koko tän viikon vaan tehny jotain kouluhommia tai muita projekteja. Maanantai-perjantai koulussa, ja eiline+tää päivä sitte musiikkiopiston esityksen harjotuksissa 5 tuntia molempina päivinä. Kaikkee muuta kun hauskaa tai rentoo. Viikonlopult kaipaisin jotain muuta ku istumista ja soittamista.

Pääsen nyt ehkä kirjottelemaan vähän useammin kun ostettiin eilen uusi läppäri. Voisin melkeen kyl lyödä vetoa et veli istuu tän koneen ääres seuraavan parin kuukauden ajan vaik sillä olis omaki läppäri. Kirjottelen kuitenki aina kun ehdin&on jotain kirjotettavaa. Mulla on poli huomenna, joten sillon tai tiistaina tulee varmaan postaus.

Kaikki hyvin mutta paremminkin vois olla

On se hieno biisi~

Viimeset pari päivää oon syöny melkeenpä pelkkää salaattia. Syytä sille en osaa sanoa, kai se vaan tuntuu vähemmä syntiselt syödä vaa salaattii ko jtn kunnon ruokaa..

 Koulun ruokailut on täyttä tuskaa. Ruokalas ahdistaa ihan saatanasti, liikaa ihmisiä ja pitäis viel syödä siellä. Oon nyt jättäny ruokailuja väliin, koska en yksinkertasesti pysty olemaan siel ruokalassa.

 Luokanvalvoja on vieläkin vahvasti sitä mieltä että mulla on syömishäiriö, tai jos ei oo ni sit vaan syön liian vähän. Kohta se tietää jotain lisää koska mä en osaa pitää turpaani kiinni omista asioistani. Oon paska ja vammane ihminen, osaan kyl pitää turpani kiinni muitten asioist mutten omistani.

Olin maanantaina taas siellä polilla. Multa vaan kyseltiin jotain kysymyksiä perheestä ja kavereista. Ei juteltu ton ihmeellisemmistä asioista, mut olin ihan helvetin ahdistunu siel. Käsiä ei oo vielä pyydetty näyttämään, mut eihän niis nyt mitään katottavaa oliskaan. Pelkkii arpia ja pari viiltoo ranteessa. Pitäis saada toi fysioterapia pois alta ni voisin taas vaihteeks viiltää kunnolla kädet paskaks.

Tekis aina iltasin ku otan lääkkeet ni mieli vetää koko vitun purkki kerralla. Mut en voi tehä sitä. Se vitun sopimus Karon kanssa. Ja musta tuntuu et Karo rikkoo sen lupauksen kuitenki ennen mua. Eihän se oo mun valinta tappaako se ittensä vai ei, ja Karo on jo muutaman kerran sanonu et se oikeesti vois tappaa ittensä. En mä osaa reagoida siihen ku se sanoo niin.  

Karo mä pyydän et sä jäät tänne mun kanssa, mä lupaan etten jätä sua koskaan tänne yksin <3

Rakastuin toho biisiin<3 o.o

I'm still alive

Anteeks, en oo voinu tai ehtiny kirjottaa. Läppäri hajos ja pöytäkoneelle pääsee harvoin kirjottelee silleen ettei kukaan oo kattomassa.

Polilla meni ihan hyvin. Ja mutsikin oli mukana. Siel oli sit erikoislääkäri, sairaanhoitaja ja joku harjottelija meiän lisäks. Erikoislääkäri vaa kyseli jotain, sairaanhoitaja sano pari sanaa ja harjottelija oli hiljaa ja kuunteli. Mulle on nyt sit sille sairaanhoitajalle aika kolmena maanantaina peräkkäin. En hirveesti pitäny siitä sairaanhoitajasta, joten täs varmaan käy niin et en puhu sille tai rupeen väittämään sille aina vastaan. Voihan kyl olla niinkin et se osottautuu ihan erilaiseks ku luulen. Kattoo sitä sit maanantaina.

Mulle määrättiin siellä polilla joku unilääke tai unihormooni. Oli vissiin Melatonin. Ei se oikeestaan vaikuta muhun mitenkään, mut oon ennenki joutunu huomaamaan et lääkkeet ei vaikuta muhun niin herkästi.

Mua ahdistaa koko ajan vaan enemmän. Nyt mun luokanvalvojakin tietää ja vissiin opollekki kerrottiin. Luokanvalvoja kyselee kuulumisia aina välillä ja kyselee oonko syöny ja on ilmesesti muutenki huolissaan musta. Syömisist se kyselee sen takii ku se epäilee, tai ainakin epäili, et mulla on anoreksia.
Ja jos totta puhun ni mulla on taas ongelmii syömisen kanssa. Mulla oli tos syksyllä paljon enemmä ongelmii syömisen kanssa, sit ne alko helpottaa ja ne lähteneet kilot tuli takas. Ja se häirittee mua. Ei paljoo huvita kattoo peiliin ku sielt kattoo takasi lihava ihminen, iso vatsa ja reidet.


//Anteeks Karo etten oo kertonu sulle et mul on taas ongelmii syömisen kans. Anteeks. Mä en osannu kertoo sulle. Tai uskaltanu.

Karoliina oli meil viikonlopun. Tä on joku ihme, en viiltäny kertaakaan (vaik teki hirrrrveesti mieli) eikä kumpikaan itkeny (ainakaa en huomannu et Karo ois itkeny).


Must ei vieläkään tunnu oikeen miltään. Ei ahdista tai masenna paljoo, enkä sit oikeen tiiä milt musta tuntuu. Tunnevammanen ihminen.
Pelottaa ihan sairaasti se tuleva polikäynti. En oo vieläkään antanu sitä kirjettä mutsille vaik se on sitä melkeen koko ajan kyselemässä. Ei se tee sillä mitään, se ei tule sinne. Jos on tulossa ni saa mennä yksin. Sinne menee vaan toinen, koska mä en puhu sen kuullen mistään mun asioista.  Mun asiat ei kuulu sille, mun elämä, mun ongelmat.

Kivakiva...

Mun mutsi tietää nyt sitte. En tiiä misä vaiheessa sille on kerrottu, mut oon varma et se tietää koska sain sielt polilt kirjeen ja mutsi näytti olevan jotenki tietonen siitä. Ja se kysy et "faijal ei kai sit saa kertoo". No ei vitussa. Ainakaan vielä.

Mulle on aika muistaakseni 7.3 klo 14:30. Kirjees luki et se on perhetapaaminen, mut mun mutsil on sillo töitä eikä se koskaa pääse töist ennen kolmee. Eli meen sinne kai sit yksin. Enkä mä sinne mutsii haluiskaa, ja faija ei ikinä tuu mihinkää. Iha hyvä vaa. Pärjään paremmi yksin siel.

Mul on nyt taas joku parempi vaihe. Keskiviikkona ei ahdistanu melkee ollenkaa, eikä hirveesti eilenkää ja tänää. Tätä kestää varmaa muutaman viikon ja sit tä tas pahenee vähitellen. Luulisin. Hetken jo mietin et
 onks tä joku nopee parantumine, ku ei tee mieli viiltää, asiat esim. koulu kiinnostaa taas enemmä eikä ahdista melkee ollenkaa. Mut ehkei kuitenkaa, masentaa silti ja välil ahdistaa. Tä on vaa parempi vaihe. Ei masennus ittestään parane.